Elon monia puolia on tullut taas jo tällä viikolla nähtyä ja ihmeteltyä. Palasin pitkästä aikaa tekemään työtä jonka voisi sanoa olevan elämäni intohimo. Oli jännä fiilis, sellainen kuin olisin tullut takaisin kotiin. Tämä ratkaisu ei ole pysyvä mutta tähän saumaan toimii nyt ainakin tällaisena satunnaisena makupalana. Ankeampia elon osuuksia on jo toisen kerran viikon sisään osunut megalomaaninen krapulointi joka on vetänyt fiilikset melkoisiin pohjamutiin. Syntyjä syviä on tullut kelattua, eikä kovin valoisissa tunnelmissa. Pieni valopilkku päivässä oli kuitenkin pyöräreissu läheiselle lammelle kun aurinkokin suvaitsi viimein pikistää illemmalla pilvien takaa. Kiinnostavan kirjan lukeminen laiturilla, lintujen laulaessa ja koko luonnon kukoistaessa ympärillä, on ehkä pieni pala taivasta kuitenkin. Unohdin jopa aikomani kioskireissun herkuttelujen merkeissä kun sain sen verran virtaa tuosta hetkestä. Parin ystävän ja kaukaisemmankin tuttavan huolenpito ovat lämmittäneet sydäntäni myös. Huomenna on tiedossa leppoisaa yhdessäoloa yhden rakkaimman ystäväni kanssa, ja lauantaina taas keikkaa pukkaa, ihanaa tässä kurimuksen keskellä että on kuitenkin asioita mitä ilolla odottaa.